Markus Klemola

Hyvästä miehestä on moneksi

Jotkut vain osaavat

Meitä on monenlaisia. On niitä, jotka eivät osaa tehdä edes sitä, mihin ovat saaneet koulutuksen. Sitten on niitä, jotka tekevät ihan mitä vain ja varsinkin asioita, joihin eivät ole saaneet koulutusta.

Markus Klemola aivan ilmeisesti kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Kewatecillakin hän tekee melkein kaikkea muuta paitsi sähkötöitä ja maalaushommia. Ja varmaan hän niitäkin osaisi.

On Markuksella tietysti myös koulutus. Hän on opinkäynyt puuseppä. Silläkin on ollut oma merkityksensä matkalla, joka on tuonut hänet Kewatecille töihin. Mutta mutkainen on hänen reittinsä Lahdenperään ollut. Ja hyvin mielenkiintoinen.

Kokkolan mies monessa mukana

Markus on syntyisin Kokkolasta ja myös asuu siellä. Kotona on vaimo ja kolme lasta, tyttö ja kaksi poikaa. Vapaa-aikanaan Markus harrastaa vapaamuotoisesti salibandya. Nuoruuden laskuvarjohyppäysharrastus on jo jäänyt.

Sitä lukuun ottamatta Markuksen elämä kuulostaakin kovin tavanomaiselta. Mutta se on vain hämäystä. Markuksen tarinoita ei todellakaan mahdu kahtatoista tusinaan.

Markus siis sai puusepän koulutuksen. Ennen armeijaa hän kuitenkin toimi jo autonmyyjänä ja -huoltajana paikallisessa autoliikkeessä. Armeijan jälkeen hän löysi itsensä maansiirtokoneen kuljettajanpukilta. Automaalarin hommia, talonrakentamista ja peltikaton tekemistä on myös kertynyt Markuksen portfolioon.

Luksusveneet kutsuvat

Mutta vaikka Markuksella ei ollut sen kummempaa suhdetta veneisiin kuin tavallinen kalastelu, hänen reittinsä alkoi suuntautua venealalle. Ja tämän uuden kurssin löytymisessä oli myös puusepänopilla oma roolinsa. Niinpä jo ammattikouluaikoina Markus oli työharjoittelussa ja kesätöissä Nautorin luksusvenetelakalla.

Toisen paikallisen superluokan purjeveneitä valmistavan telakan, Baltic Yachtsin palvelukseen, mutta samalla Jouko Pesolan, Kewatecin nykyisen tuotantopäällikön alaisuuteen Markus päätyi sitten jo pidemmäksi aikaa. Yhteensä seitsemisen vuotta ehti kulua Pesolan alihankintafirman palveluksessa Balticilla hienoja veneitä hiilikuidusta rakentaen.

Markus tuumaa, että häntä puuseppänä alun perin kyllä ajateltiin sisustushommiin. Niiden sijasta hänestä tuli kansivarustelija. Hiilikuidun pätkät tuntuvat vieläkin kutittavan iholla. Siihen riitti, että porasi kanteen yhden ainoan reiän.

Työhön Balticilla sisältyi myös muutama mielenkiintoinen työmatkamuisto. Ehkä hurjin niistä oli kokemus katkenneen ison skuutin korjaamisesta avomerellä uuden veneen matkalla Gotlannin kautta Saksaan. Siinä piti Mora-puukon avulla avata tiikkikannen saumaa ja muuta sellaista. Aamuun mennessä vika oli kuitenkin korjattu. Myös työmatkoja Ranskaan ja Espanjaan kuului Markuksen tehtäviin.

Hiilikuituhommista kallionporaajaksi

Jossakin vaiheessa Markus alkoi saada venehommista tarpeekseen. Teki mieli nähdä elämässä muutakin. Niinpä hän ikään kuin sattumalta päätyi peräti neljäksi vuodeksi työkaverinsa perustamaan kallionporausfirmaan töihin. Hiilikuitutomu vaihtui kivipölyksi.

Se oli kuitenkin matkatyötä. Semmoinen ei pitemmän päälle sopinut pienten lasten isälle. Sen tähden piti löytää vielä jotakin uutta.

Kovasta duunista pehmeiden arvojen pariin

Uusi työ löytyi, mutta varsin odottamattomalta suunnalta: Markuksesta tuli lastensuojeluyksikön ohjaaja. Kaksi vuotta kului oppisopimuspohjalla kahden perhekodin puitteissa, ja samaan aikaan talonmiehen hommissa saman työalan palveluksessa.

Työ oli mielenkiintoista. Välillä se otti kovasti sielun päälle, välillä tuntui hyvältä. Piti osata olla asettamassa rajoja, mutta silti vapauden hengessä. Vieläkin hänellä on kontakti joihinkin silloisiin suojatteihinsa.

Takaisin veneentekijäksi, mutta nyt Kokkolaan

Mutta vaikka vanha suola ei ehkä Markusta janottanutkaan, seuraava vakituinen paikka hänellä oli jälleen veneteollisuuden palveluksessa. Onkohan se myös hänen viimeisensä? Sillä syksyllä 2017 Markus aloitti työt Kewatecilla.

Toisaalta oli myös aivan lähellä, ettei hän jälleen päätynyt Baltic Yachtsin palvelukseen. Sinnekin hän olisi päässyt.

Näköalapaikka luksukseen ja työveneiden maailmaan

Markuksella onkin usean nykyisen työkaverinsa tapaan näköalapaikka, kun verrataan toisiinsa kolmea eri laatuveistämöä. Niistä kaksi tekee joko lasikuituvahvisteisesta muovista tai hiilikuidusta ylellisiä huviveneitä maailman rikkaille ja heitä vieläkin rikkaammille, yksi taas alumiinista työveneitä yksityisille yrittäjille ja viranomaisille Suomessa ja muualla Euroopassa ja jopa hiukan sen ulkopuolella. Aina välillä, joskin harvoin, tehdään myös huviveneitä, mutta nekin rakennetaan pääosin samoin kriteerein kuin ammattialukset.

Nämä kaikki kolme veistämöä Kokkolan ja Pietarsaaren seudulla kuuluvat alansa premium-luokkaan. Niiden laatuvaatimukset ovat kuitenkin erilaisten kohderyhmien tähden kovin erilaiset.

Huviveneissä pitää kaikkien pintojen kiiltää tai vaihtoehtoisesti olla ehdottoman tasaisen mattavärisiä. Sisältä veneiden on oltava viimeisen päälle chic. Ja tietysti niiden suorituskyvyn pitää olla huippuluokkaa.

Myös Kewatecilla tehdään suorituskykyisiä veneitä. Niissä ei kuitenkaan kiinnitetä ulkopintojen viimeistelyyn eikä myöskään sisustuksen ylellisyyteen yhtä paljon huomiota kuin huviveneveistämöillä. Esteettisiäkään arvoja ei unohdeta, mutta ne ovat toisarvoisia kestävyyteen ja funktionaalisuuteen verrattuna. Päämääränä on tehdä ennen kaikkea käytössä kestäviä ja helposti huollettavia ja ylläpidettäviä aluksia.

Sopivan pienessä firmassa on mukava olla töissä

Tietysti Kewatecilla on ainakin toistaiseksi myös kaikki pienempää kuin sen luksusveneitä valmistavilla naapuriveistämöillä. Ehkä se vaikuttaa myös työilmapiiriin, jota Markus kovasti kehuu.

Se alkaa varmasti siitä luovasta vapaudesta, joka hänellä on työssään. ”Saan varsin paljon suunnitella asioita, vaikka olenkin varustelija,” hän kertoo. ”Ja silloin, kun minulle todellakin annetaan suunnitteluun vapaat kädet, innostun joskus tehtävästä niin, että se tulee mukana töistä kotiin saakka. Mutta jos suunnittelutehtäviä tulee jatkuvasti ja kiireen kanssa, ne alkavat turruttaa ja tympiä.”

Informaation kulku asennushallien ja suunnittelun välillä on Markuksen mukaan puolin ja toisin joskus vähän kankeaa. Eikä hän panisi pahakseen, vaikka suunnittelupuoli vähän useammin jalkautuisi sinne, missä sen piirtämiä rakenteita toteutetaan käytännössä. Toisaalta suunnitteluosastokin tekee töitä koko ajan kovan paineen alla.

Työilmapiiri Kewatecilla on Markuksen mukaan kuitenkin erittäin mukava. Häntä miellyttää työyhteisön kommunikaation suoruus, johon liittyy aimo annos huumoria. Töissä on sen tähden usein suorastaan hauskaa.

Tietysti työkavereissa on eroa niin kuin päivissä. Mutta jos jollakulla on huono päivä, hänelle annetaan tilaa potea sitä. Eikä huumorilla loukata toisia, vaan pyritään siihen, että ilmapiiri pysyisi hyvänä tai muuttuisi jälleen mukavaksi.

Työ itsessään ei kyllä aina ole herkkua. Jonkun täytyy villoitustyökin tehdä, vaikka se olisi kuinka kurjaa. Mutta sitten on taas toisia tehtäviä, joissa viihtyy. Nollasummapeli siis. Mutta onneksi työporukka on pelkkää plussaa.

Markus arvostaa myös Kewatecia työnantajana: ”Mennään mukavasti työntekijä edellä, vaikka kyse olisi vain pienistä asioista, yhteisistä illanistujaisista, grillijuhlista ja sen sellaisesta. Saa tietyissä rajoissa itse valita työvaatteensa, ja työntekijöille on jaettu ilmaisia liikuntaseteleitä. Kun ei nyt vain uudesta kellokorttikäytännöstä tulisi liian hankala toteutettavaksi,” miettii Markus.

Mutta ilman muuta Markus Klemola kannustaa hakemaan Kewatecilta töitä. Saa kaupan päälle erinomaisen työilmapiirin ja monipuolisen, kiinnostavan työn.