Kewatec Aluboat

PEOPLE OF KEWATEC – JUHO PAANANEN

Martti Vaahtoranta,26.10.2020

TEKIJÄ VAI TAITEILIJA?

Suunnittelevaa asennustyötä

”Vaikka olen virallisesti hitsaaja, ja asennustöitäkin teen, työnkuvaani on aina kuulunut myös suunnittelu. Kaikkea ei voi piirtää etukäteen. On ongelmia, jotka voi ratkaista vain paikan päällä. Kun esimerkiksi on painon säästämiseksi tehtävä ohuesta pellistä sähkökaappi, jonka pitäisi silti olla jäykkä, siihen pitää tehdä pokkaus.”

Tällaisten ratkaisujen pohtiminen ja toteuttaminen on tyypillistä Juho Paanasen työlle Kewatecin Lahdenperän varusteluhalleissa. ”Suunnittelen mielelläni. Se pitää mielen virkeänä. Mutta kyllä siihen vaikuttaa myös kiire. Ei aina ehdi odottaa, että joku toinen suunnittelisi jonkin osan tai laitteen asennuksen. Pitää suunnitella se itse.”

Silti Juho toivoisi, että tuotannon suunnittelemat toimivat ratkaisut dokumentoitaisiin niin, että ne näkyisivät piirustuksissa, kun sama asia tehdään uudelleen. Ei tarvitsisi itse muistella, kuinka ongelma joskus aikaisemmin ratkaistiin. Vaikka taitaa se sujua niinkin.

Kokkolasta Pietarsaareen ja puoliksi takaisin

Juho Paananen on syntynyt Kokkolassa, mutta asunut jo pitkälti kolmattakymmentä vuotta Pietarsaaressa. Siellä hän työskenteli ennen Kewatecille pestautumistaan muun muassa valmistaen seitsemän vuotta alusta asti ja loppuun asti autotallin ovia. Muitakin teräsrakenteita kuului työnkuvaan.

Koulutukseltaan Juho on kirvesmies, koneistaja ja luokkahitsaaja. Armeijassa hän ajoi rekkakortin. Monipuolinen koulutus antaa näkökulmia ja osaamista monipuoliseen työhön, joka siis on paljon muutakin kuin hitsaamista.

Kewatecilla Juho aloitti työt vuonna 2011. Ja onneksi Kokkolan ja Pietarsaaren välinen kissanhännänveto ei sittenkään ole ihan täyttä totta. Ei siis haittaa, vaikka Juhon koti jäikin Pietarsaareen, ja hän saa Kokkolassa yhä kuulla siitä, että asuu Pietarsaaren puolella. Onhan Kewatecilla paljon väkeä töissä muistakin ympäristön kunnista. Ja leikki on vain leikkiä.

Automatisoitu koti

Juhon perheeseen kuuluu työvaloja valmistavassa yrityksessä tiiminvetäjänä toimiva puoliso ja yläasteikäinen poika. Vaimo tekee töitä kahdessa vuorossa, ja Juho käy töissä naapurikaupungissa.

Arjen haasteiden, perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen ei ole aina helppoa. Tekniikalla sitä voi kuitenkin hiukan helpottaa.

Suunnittelija on suunnittelija kotonakin. Niinpä vaikka Juho harrastaa myös maastopyöräilyä sikäli, kuin aika antaa myöten, eniten häntä taitaa silti innostaa projekti, joka on sekä vapaa-ajan puuhastelua että avuksi arjessa: Juho on rakentanut perheen omakotitaloon mittavan etävalvontajärjestelmän. Älykännykän avulla voi esimerkiksi kauko-ohjata kodin sähkölaitteita ja seurata niiden kulutusta. Etänä voi seurata myös, kuljetaanko talossa.

Työpaikan sisäinen verkosto

”Lähdin hakemaan töitä Kewatecilta, koska halusin tehdä jotakin uutta. Toiveeni on toteutunut: olen menneiden vuosien aikana rakentanut hyttejä, hitsannut runkoja, varustanut veneitä, tehnyt pulttaustöitä ja siirtänyt aluksia – ja, kuten sanottu, myös suunnitellut kaikenlaista,” kertoo Juho tähänastisesta urastaan Lahdenperän teollisuusalueella.

”Pidän työni monimuotoisuudesta ja myös siitä, että nyttemmin saamme tehdä töitä ’oman veneemme’ kimpussa. Ei tarvitse koko ajan vaihtaa aluksesta toiseen. Toisaalta olemme verkosto, jossa jokainen tarvitsee toista. Esimerkiksi hitsaustöitä ja sähkötöitä ei voi tehdä ilman, että ne ovat suhteessa toisiinsa.”

Merisuhde työn myötä

Juho Paananen on niitä kokkolalaisia, joilla ei ole lapsuudessa syntynyttä suhdetta mereen tai veneisiin. Työ on kuitenkin tuonut hänelle sellaisen väkisinkin mukanaan.

Kuinka voisi toisin ollakaan, kun työpaikka on aivan meren rannassa, ja osa työstä tehdään veneissä, jotka ovat laiturissa Kewatecin omassa satamassa? Työpaikka kelluu alla välillä vähän liikkuen. Työn äänet eivät aina peitä aaltojen liplatusta alumiinista pohjaa vasten. Auringon kilo meressä häikäisee kannelle astujan silmiä.

Juho on asennustöiden lisäksi osallistunut valmistuvien veneiden testaukseen. Siinä on päässyt myös rannasta irti aina avomeren syrjää myöten. Sellainenkin kuuluu Kewatecin työntekijöiden arkipäivään, joka tekee siitä samalla myös hiukan juhlaa.

Hitsauksen rytmiikkaa

Kaikesta muusta osaamisesta huolimatta hitsaajan ammatti nousee Juhon kanssa keskustellessa sittenkin ehkä voimakkaimmin esille. Siinä on jotakin samaa, kuin jos ulkopuolisena keskustelee vaikkapa ammattitasoisen instrumentaalimuusikon kanssa. Aavistaa jotakin siitä, mitä on täydellisen sauman ja täydellisen esityksen takana.

”Hitsatessa pitää olla rytmitajua,” sanoo Juho ja kuvaa sauman etenemisen poljentoa.

Voi olla, että hitsaaminen ja ylipäätään veneiden rakentaminen on työtä, jota eivät sittenkään tee vain taitajat, vaan myös taiteilijat. Ja aivan ilmeisesti Juho Paananen on yksi heistä.